Kaupungistumisen vuosikymmen

1920-luvulla Suomi kaupungistui entisestään. Vaikka maanviljely ja sen erilaiset sivuelinkeinot työllistivätkin edelleen suuren osan suomalaisista, kutsuivat kaupungit ylijäämäväestöä puoleensa. Lisäksi kaupungeissa oli tarjolla työpaikkoja teollisuuden parissa.Puu- ja paperiteollisuus eri muodoissaan oli merkittävä vientiala; esimerkiksi Imatran koski kahlehdittiin teollisuuden energialähteeksi.


Jazzia Helsingin Seurahuoneella (1923).

Kulttuurielämä vilkastui sodan lamaannuksen jälkeen. Jopa riehakkaana pidetty jazz-kulttuuri kukoisti kieltolaista huolimatta ja esimerkiksi elokuvateattereita nousi eri puolille maata. Urheilussa Suomi vietti kultakautta, kun suomalaiset pitkänmatkajuoksijat juoksivat Suomea maailmankartalle.

Poliittisessa elämässä vietettiin K. J. Ståhlbergin presidenttikautena maan vakauttamisen ja sisällissodan haavojen parantamisen aikaa. Presidentti itse korosti maan vakauden merkitystä ja sitä, kuinka maa oli lailla rakennettava. Hänen seuraajansa L. Kr. Relander sen sijaan pyrki korottamaan Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon: hän tekikin kaudellaan viisi ulkomaanmatkaa, mistä hän sai lempinimen ”Reissu-Lasse”.

Sisäpoliittisesti merkittävä kausi koettiin vuonna 1928, jolloin maan hallituksen muodostivat sisällissodan hävinnyt osapuoli sosiaalidemokraatit pääministeri Väinö Tannerin johdolla. Hänen kaudellaan viimeisetkin sisällissodan jälkeen vankilaan tuomitut punaiset vapautettiin.