Kieltolaki

Suomen eduskunta hyväksyi pitkään haluamansa kieltolain yhtenä ensimmäisistä päätöksistään keväällä 1917. Itse laki astui voimaan kesäkuun 1919 alussa.


Salakuljettajat toimissaan Erkki Karun seikkailuelokuvassa Myrskyluodon kalastaja (1924).

Monilla kansanedustajilla lienee ollut hyvä tarkoitus tehdä Suomen kansasta raittiimpaa, mutta kävi juuri päinvastoin: lain voimaantulon myötä alkoi salakauppa, aluksi kotipolttoisella, mutta pian Virosta ja Keski-Euroopasta salakuljetetulla alkoholilla. Paras hyötysuhde salakuljettajille oli mahdollisimman vahvalla alkoholilla ja niin suomalaiset totutettiin juomaan jopa 96-prosenttista spriitä. Erkki Karun Myrskyluodon kalastaja käsittelee arkaluontoisia tapahtumia Suomenlahdella.

Viranomaiset eivät olleet varustautuneet niin massiiviseen rikollisuuteen kuin mitä kieltolaki sai aikaan. Poliisi- ja tullivirkailijat saivat pieniä voittoja, mutta arvioiden mukaan he saivat kiinni vain noin kymmenesosan kaikesta salakuljetusta alkoholista. Alkoholia nautittiin niin kodeissa kuin salakapakoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Eikä kaikki alkoholi suinkaan ollut vahvaa spriitä, myös paremmille juomille, kuten viskille, konjakille, likööreille ja samppanjalle riitti halukkaita ostajia.

Vasta 1920-luvun lopulla, jolloin perustettiin erityinen merivartiolaitos, alettiin salakuljetusta edes jossain määrin saada kuriin. Lopulliseksi kuoliniskuksi kieltolaille muodostui kuitenkin lama, valtiontalous tarvitsi alkoholista saatavat verotulot. Niinpä 5.4.32 kello 10 aamulla aukenivat alkoholiliikkeiden ovet.